Eläinpuistoretki marraskuussa

Saavuimme Ähtäriin marraskuun puolivälissä. Ensilumi ei ollut vielä satanut, maisema oli harmaa ja sää kolea. Eläinpuisto oli ehkä odottamaton perhelomakohde syksyn pimeässä ja kylmässä säässä, mutta tiedossa oli sitäkin antoisampi retki. Useissa lomakohteissa on runsaasti väkeä lomakuukausina, ja sesongin ulkopuolella kohteet rauhoittuvat hiljaisempaan eloon aivan kuten pohjoinen luontokin. Myös Ähtärissä pääsee lomakauden ulkopuolella nauttimaan rauhallisesta ilmapiiristä. Eläimet puolestaan vaikuttavat talven kynnyksellä sitäkin virkeämmiltä.

Lomailu ruuhkien ulkopuolella tuntuu todelliselta pohjoismaiselta luksukselta. Samalla tulee sellainen olo, että pääsee näkemään jotakin, jota ihan jokainen ei ole nähnyt. Pandat puuhailevat usein aamupäivästä ja ottavat iltapäivän rennosti lepäillen. Onkin kätevää, että eläinpuistokierros alkaa suoraan pandatalosta. Näemme Pyryn ruokailemassa. Pandan bambunmutustelu on lähes hypnoottista seurattavaa, ja sitä voisi jäädä katselemaan hiljaisen rouskutuksen täyttämään pandataloon vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Mielen valtaa kiireettömyys, jollaista saattaa olla vaikea tavoittaa muualla, kuin rauhallisten eläinten läsnä ollessa.

Pandatalossa tarkistamme vaatetuksen, sillä edessä on useamman kilometrin metsäretki. Eläinpuiston pääreitin varrella pääsee välissä lämmittelemään sympaattiseen Rantaelämää-taloon, mutta muuten taukopaikat ovat ulkona. Metsän läpi kohti seuraavaa eläintä suunnistaessa tuntuu tosiaan siltä, että olisi retkellä lähiluonnossa, mutta niin aikuisten kuin lastenkin innostus pysyy korkealla eläimiä bongaillessa. Toisin kuin marraskuisessa lähimetsässä, täällä niitä takuulla näkyy. Pikkupandalla on ruokailu kesken ja kauriit käyskentelevät virkeinä aitauksessaan. Näemme uteliaan ketun, joka tulee nuuskimaan meitä aidan läpi.

Myös visentit ja villisiat tulevat tarkastelemaan meitä aivan aidan tuntumaan, ja tekevät vaikutuksen junioriimme. Rantaelämää-talossa pidämme pienen evästauon, ja katselemme metsämyyrän ja vaivaishiirien touhuja. Vaikka moni asukki on talviunilla, nähtävää riittää niin pienissä kuin suurissa eläimissä. Retken huippuhetkeksi nousevat leikkivät ahmat, joilla näyttää olevan hauskaa syyssäässä. Toisaalta kauas siitä ei jää lumileopardin näkeminen tai suloinen takinin kilikään.

Emme tällä kertaa pysähtyneet syömään eväitä, mutta talvellakin eläinpuistolla on monta viihtyisää ja hyvin ylläpidettyä grilli- ja laavupaikkaa, joissa voi paistaa retkievästä. Kierroksen lopuksi suuntaamme farmille, jossa pääsemme tervehtimään kotieläimiä lähietäisyydeltä. Perheen nuorimmaiselta lapinlehmä taitaa saada kierroksen vaikuttavimman eläimen tittelin. Sen viereen pääsee seisomaan ihan lähelle, ja kovaääninen MUU kuulostaa vähintään yhtä jännittävältä kuin villieläimen karjahdus. Ähtärin eläinpuisto tarjoaa sesongin ulkopuolellakin ihanat puitteet ulkoilulle ja perheen yhdessäololle. Eläinkohtaamisista saavat elämyksiä niin vanhemmat kuin lapsetkin.

 

Miksi geneettinen monimuotoisuus on tärkeää?

Luonnonvarakeskus (LUKE) julkaisi syyskuussa 2022 Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyä käsittelevän loppuraportin. Raportti sisältää uutta tietoa susikannasta ja työkaluja viitearvon määrittelyyn.

Raportista ilmenee, että Suomen susikannan geneettinen eli perinnöllinen monimuotoisuus on heikentynyt, sillä kanta on jakautunut kahteen osapopulaatioon, itäiseen ja läntiseen. Osapopulaatioiden välillä vaihtuu vain vähän geenejä. Susikanta on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin noin 10 % vuodessa ja kasvun arvellaan jatkuvan, mikäli vuosittainen kuolleisuus pysyy keskimäärin samalla tasolla kuin viimeiset 30 vuotta. Kanta kasvaa, mutta geneettinen monimuotoisuus ei. Miksi geneettinen monimuotoisuus sitten on tärkeää?

Monimuotoisuuden merkitys

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus käsittää elollisen luonnon erilaisuuden ja monipuolisuuden. Monimuotoisuutta tarkastellaan kolmella eri tasolla: ekosysteemien biodiversiteetti, lajien biodiversiteetti ja geneettinen diversiteetti. Ekosysteemien monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten elinympäristöjen määrää ja lajien monimuotoisuudella lajien määrää ekosysteemissä tai jollakin tietyllä alueella. Geneettinen monimuotoisuus puolestaan ilmenee jokaisella lajin yksilöllä ainutlaatuisena perimänä eli geeneinä. Samalla alueella elävät saman lajin yksilöt eli saman populaation yksilöt voivat ulkoisesti muistuttaa toisiaan, mutta ovat jokainen omanlaisiaan ulkomuotonsa, käyttäytymisensä ja geeniensä suhteen. Kun lajin sisällä geenien erilaiset muodot eli alleelit vaihtelevat paljon, on populaatio monimuotoinen.

Erilaisilla geenien muodoilla on suuri merkitys lajin sopeutumiselle ja säilymiselle. Suuri ja monimuotoinen populaatio mahdollistaa luonnonvalinnalle pelivaraa, tehostaa hyödyllisten alleelien yleistymistä geenipooliin ja parantaa populaation mahdollisuuksia sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Yksilöiden lukumäärä on suorassa yhteydessä populaation geneettisen monimuotoisuuteen – mitä enemmän yksilöitä, sitä todennäköisemmin populaatio selviytyy. Pienet populaatiot sen sijaan riskialttiimpia ja niiden selviytyminen on heikompaa.

Mitä vähemmän populaatiossa on yksilöitä ja mitä vähemmän geenivirtaa populaatioiden välillä on, sitä todennäköisemmin populaatiossa esiintyy sukusiitosta eli läheiset sukulaiset lisääntyvät keskenään. Sukusiitoksen seurauksena geneettinen monimuotoisuus vähenee, kun alleelien määrä kutistuu. Jälkeläisten lisääntymistehokkuus ja selviytyminen aikuisuuteen asti heikkenevät. Sukusiitos aiheuttaa muun muassa lisääntymisvaikeuksia, jälkeläiskuolleisuutta, epämuodostumia, perinnöllisiä sairauksia ja poikkeavaa käyttäytymistä. Lisäksi mahdollisuudet sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin heikkenevät.

Geneettinen monimuotoisuus uhanalaisilla lajeilla

Tutkimusten mukaan uhanalaisilla lajeilla on vähemmän geneettistä monimuotoisuutta verrattuna elinvoimaisiin lajeihin. Valmiiksi pienissä uhanalaisten lajien populaatioissa elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen ja muuttoliikkeen vähäisyys pienentävät entisestään yksilömäärää, kaventavat geneettistä monimuotoisuutta lisäten samalla sukusiitosta. Samalla populaatioiden sopeutuminen esimerkiksi ilmastonmuutokseen estyy tai heikkenee.

Lajien suojelussa yksi näkökulma onkin geneettinen suojelu. Geneettisessä elvytyksessä populaatioon tuodaan uusia yksilöitä toisista populaatioista. Geneettisessä palauttamisessa puolestaan tavoitteena on ylläpitää populaatiossa neutraalia geneettistä muuntelua ja palauttaa samalla populaatioon sen menettämää geneettistä monimuotoisuutta. Tavoitteena on se, että populaatio pystyy tulevaisuudessa sopeutumaan elinympäristössään tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi yksilöitä aktiivisesti siirtämällä voidaan palauttaa edullisen geneettisen muutoksen avulla populaation menettämiä paikallisia sopeutumia ja säilyttää populaation sopeutumispotentiaali.

Uhanalaisten lajien geneettistä suojelua tehdään erityisesti eläintarhoissa, jolloin puhutaan etäsuojelusta eli ex situ-suojelusta. Eurooppalaisen eläintarha ja akvaarioyhdistys EAZA:n suojeluohjelmissa EEP (EAZA Ex Situ Programme) ja ESB (European Studbook) uhanalaisia lajeja lisäännytetään vastuullisesti geneettinen monimuotoisuus edellä tarhaolosuhteissa. Jokaisella suojeluohjelmiin kuuluvalla lajilla on oma koordinaattori, joka pitää lajista ja sen tarhaoloissa elävistä yksilöistä kantakirjaa. Samainen koordinaattori päättää, mitkä yksilöt saavat lisääntyä keskenään, jotta sukusiitosta ei tapahtuisi. Suojeluohjelmien perimmäinen tarkoitus on mahdollistaa tarhattujen yksilöiden palautusistutukset luontoon, jolloin luonnonvaraisiin populaatioihin päätyy tarhoista uusia geenejä ja luonnossa olevien populaatioiden geneettinen monimuotoisuus kasvaa.

Esimerkiksi Suomessa silmälläpidettäväksi luokitellun metsäpeuran kanta on muodostunut kahdesta osapopulaatiota, Suomenselän ja Kainuun. Näiden osapopulaatioiden välillä ei tapahdu kovinkaan paljon muuttoliikettä ja geenivirtaa, joten eläintarhojen avulla lisäännytettyjä metsäpeuroja palautusistutettiin seitsemänvuotisessa MetsäpeuraLIFE-hankkeessa Etelä-Pohjanmaalle Lauhavuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuiston palautusalueille. Toinen hyvä esimerkki on isopandojen suojelu. Isopandoja tarhataan Kiinan ulkopuolella ympäri maailmaa. Tarhoissa syntyneet jälkeläiset kuitenkin palaavat Kiinaan Sichuanin, Shaanxin ja Gansun maakunnissa sijaitseviin pandakeskuksiin, joissa ne pääsevät lisääntymään. Pandakeskuksissa syntyneet, uusia geenejä kantavat isopandat palautusistutetaan niiden luonnollisiin elinympäristöihin, jolloin ne lisäävät luonnossa elävän isopandakannan geneettistä monimuotoisuutta.

Tärkeää olisi myös se, että luonnonvaraisten populaatioiden välinen muuttoliike ja geenivirta saataisiin turvattua.

Lintuharrastus vie luontoon

 

Lintuharrastus on oiva tapa tarkkailla luontoa ja tutustua samalla erilaisiin elinympäristöihin, villin elämän vuodenaikaisvaihteluihin sekä lintujen käyttäytymiseen. Lintujakin voi harrastaa monella eri tavalla: linturetkillä, erilaisiin laskentoihin osallistumalla, muutto- tai ruokintapaikkoja tarkkailemalla, bongaamalla, valokuvaamalla, piirtämällä ja lintujensuojelulla. Useimmiten lintuharrastajat tekevät näistä useampaa, eikä kahta samanlaista lintuharrastajaa varmasti löydykään. Harrastus ei vaadi suuria investointeja, sillä alkuun pääsee kiikareiden, lintukirjan ja havaintopäiväkirjan hankinnalla. Myös puhelimeen saa erilaisia appejä, joiden avulla äänien opettelu käy helpommin. Lisäksi ympäri maata järjestetään erilaisia lintukursseja ja esimerkiksi BirdLife Suomen jäsenyhdistyksillä on aktiivista toimintaa, jonka avulla harrastukseen on helppo sujahtaa. 

Muistettava kunnioittaa harrastuksen kohdetta

Mikäli lintuharrastuksen haluaa aloittaa omatoimisesti, voi sen tehdä helposti esimerkiksi oman pihan ruokintapaikalla tai linturetkillä lähiluontoon. Linnut ovat siitä kiitollinen eläinryhmä, että niitä on lähes kaikkialla. Pääsääntö on se, että ei kiirehdi. Lintujen katseluun ja niiden tuntomerkkien opetteluun kannattaa käyttää aikaa, ja edetä vähitellen, laji kerrallaan. Lintulajin tunnistaminen perustuu yleensä useampaan havaittuun tuntomerkkiin, jotka yhdessä sopivat vain jollekin tietylle lajille. Siksi aivan tavalliset peruslajit on hyvä opetella hyvin, sillä uusien lajien oppiminen perustuu jo opittuihin lajeihin. Lintujen ruumiinosien ja eri höyhenalojen nimet on myös hyödyllistä opetella, niin ymmärtää lintukirjojen käyttämät käsitteet. Havainnoista kannattaa pitää havaintopäiväkirjaa, kuvailemalla tuntomerkkejä ja piirtämällä niitä ylös. Mutta harrastitpa lintuja miten tahansa, on muistettava kunnioittaa harrastuksen kohdetta; liikkua hiljaa ja rauhallisesti, ja antaa tilaa linnun luontaisella käyttäytymiselle. 

Lintubongaus

Mitä se lintubongaus sitten on? Bongaamisella tarkoitetaan erilaisten uusien lintulajien laskemista, se on eräänlaista havaintopisteiden keräilyä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mennään katsomaan jotain tiettyä lintuyksilöä, jonka tiedetään olevan jossain tietyssä paikassa. Kaikki lintuharrastajat eivät siis ole bongareita! Kaikille lintuharrastajille on kuitenkin yhteistä lintujen ja niiden elinympäristöjen tilasta kannettu huoli. Ihmisen vaikutuksesta on elinpiirejä kadonnut ja pirstaloitunut, monimuotoisuus on vähentynyt ja lajeja kuollut sukupuuttoon. Jokainen lintuharrastaja voi vaikuttaa asioihin ilmoittamalla havainnoistaan, osallistumalla luonnonsuojeluun ja ihan vain laittamalla pönttöjä ja talviruokintapaikkoja linnuille. 

Mitä eroa on peuralla ja kauriilla?

Suomessa elää sekä peuroja että kauriita. On metsäpeuraa ja metsäkaurista. Valkohäntäkaurista kutsutaan myös valkohäntäpeuraksi, täpläkaurista puolestaan kuusipeuraksi. Mutta mitä eroa on peuralla ja kauriilla?

Peurat viihtyvät pohjoisessa

Peura (Rangifer tarandus) on Pohjois-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Siperiassa pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja tundralla useina alalajeina esiintyvä hirvieläin. Peura on kantamuoto Euroopassa eläville metsäpeuralle (Rangifer tarandus fennicus), tunturipeuralle ja siitä kesytetylle porolle (Rangifer tarandus tarandus) sekä huippuvuortenpeuralle (Rangifer tarandus platyrhynchus). Pohjois-Amerikan puolella peuran alalajeja kutsutaan karibuiksi (mm. Rangifer tarandus caribou). Peurat ovat vankkarakenteisia ja pitkäjalkaisia eläimiä.

Peurat ovat monin tavoin sopeutuneet elämään pohjoisessa. Sorkasta eli koparasta levittäytyvät varpaan kynnet ovat pitkät, leveät ja puolikaaren muotoiset. Pehmeässä lumessa peura ottaa tukea koko sorkan pituudelta, ja liikkumista helpottavat koparasta levittäytyvät lisävarpaat. Peuran talvikarva on erittäin tiheä ja ilmalokerot tekevät turkista kevyen, mutta hyvin eristävän. Jalat sen sijaan ovat pakkasessa alttiina kylmälle. Jalkojen verenkiertoa tehostaa erikoistunut laskimo-valtimojärjestelmä, joka ottaa talteen verenkierron jalkoihin kuljettamaa lämpöä. Pakkasella jalkojen lämpötila on vain muutamia asteita plussan puolella. Peuran jalkojen alaosan luuytimessä oleva öljyhappo toimii pakkasnesteen tavoin. Öljyhapon määrä kasvaa siirryttäessä jalan alaosaan, ja jalat välttyvät jäätymästä kovilla pakkasilla. 

Kuvassa metsäpeura.

Ähtäri Zoossa koet luonnollisen ja kokonaisvaltaisen virkistyspäivän

Vuodesta 1973 lähtien toiminut Ähtäri Zoo on Suomen vanhin luonnonmukainen eläinpuisto. Ensimmäinen eläinpuiston asukki oli Köpi-niminen hirvi, ja nyt Ähtäri Zoossa voi tutustua jo yli 50 eläinlajiin. Vajaan viidenkymmenen vuoden aikana eläinpuiston ympärille on rakentunut palvelukokonaisuus, joka vetää vertoja monelle Suomen elämyskohteelle. Muun muassa aivan Ähtäri Zoon läheisyydessä sijaitseva Hotelli Mesikämmen tarjoaa vierailijoilleen elämyksiä niin kylpylän, keilauksen kuin erilaisten kokoustilojen muodossa - maittavaa ruokaa unohtamatta.

Vierailemalla Ähtäri Zoossa tuet uhanalaisten lajien suojelua

Kansainvälinen eläinlajien suojelutyö on merkittävä osa eläintarhojen toimintaa. Uhanalaisten eläinten ylläpito ja niiden perimän vaaliminen on eläintarhojen toiminnan tavoitteena. Lisäksi yksi eläinpuistojen merkittävimpiä tehtäviä on lisätä eläinlajien ja luonnon tuntemusta sekä jakaa kasvatuksellista tietoa. Opastus- ja opetustyö on myös tärkeä osa lajiensuojelutyötä sekä Ähtäri Zoon toimintaa. Opetuksen tavoitteena on ennen kaikkea saada ihmiset arvostamaan lajeja, joilla on taustalla yli tuhatvuotinen perimä.

Ähtäri Zoon tavoitteena on alusta alkaen ollut rakentaa eläinpuiston eläimille luonnolliset ja tilavat elinolosuhteet. Tästä syystä puistossa on ensisijaisesti vain pohjoisen pallonpuoliskon havumetsävyöhykkeen lajeja.

Eläintarhojen yhteistyön avulla on pystytty ylläpitämään suuri määrä lajeja, jotka olisivat muuten jo kuolleet sukupuuttoon. Vesikko on hyvä esimerkki Suomen luonnosta jo kadonneesta lajista – lähes sukupuuttoon kuollut vesikko saatiin lisääntymään Ähtäri Zoossa ensimmäisenä.

Ähtäri Zoo tarjoaa ryhmäopastuksia, joissa asiantuntevat oppaat osaavat myös vastata kysymyksiin mm. uhanalaisten eläinten suojelusta. Oppaat tuntevat eläinpuiston asukkaat hyvin ja tietävät niistä mielenkiintoisia tarinoita sekä hauskoja faktoja. Opastus antaa eläinpuistovierailijalle paljon uutta tietoa ja tuo opastuksen kohteena olevan eläimen lähemmäksi.

Luonnon oma hotelli tarjoaa vierailijoilleen palvelut rentouttavista kylpylä- ja hoitokonaisuuksista inspiroiviin kokoustiloihin

Aivan kivenheiton päässä eläinpuiston sisäänkäynnistä sijaitsee Ähtäri Zoon oma hotelli, Hotelli Mesikämmen. 101 huonetta omaava hotelli on tunnettu ainutlaatuisesta arkkitehtuuristaan ja erityisesti näyttävästä kalliokäytävästään. Ulkopuolelta katsottuna hotellin ilmavat puurakenteet asettuvat yhdenmukaisesti ympäröivän luonnon kanssa. Hotelli Mesikämmenessä vierailija astuukin niin sanotusti luonnon sisään.

Hotellista löytyy myös oma kylpylä, jossa voi rentoutua saunan lämmössä sekä nauttia altaiden virvoittavasta vaikutuksesta Muita hotellin hyvinvointia lisääviä palveluja ovat joogaa ja meditointia tarjoava Pandala hoitola ja Mesikämmen kuntoutus, joka karistaa arjen jäykkyyden kehosta lämpöhoidoin ja hieronnalla. Hotellin kuntosalissa on hyvä perusvarustus ja kolme spinning -pyörää.

Mitä olisikaan virkistyspäivät ilman laadukkaita kokoustiloja? Hotelli Mesikämmenessä on monenlaisia kokoussaleja ja -kabinetteja ja Pandatalon yhteydessä sijaitsevasta moneksi muuntuvasta Ähtäri-hallista löytyy auditorio laskevine katsomoineen. Tai jos luonto inspiroi, niin hotellin lähistöllä sijaitsevat viitoitetut ulkoilureitit voivat toimia oivana valintana vaikkapa kävelykokouksille.

Luonnon vaikutusta työhyvinvointiin ei voi vähätellä

Vanha sanonta kuuluu: Luonto tekee hyvää. Meille Ähtärin Eläinpuistossa on vastavuoroisesti myös tärkeää, että ihmisten ja eläinten lisäksi luonto voi hyvin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että osallistumme Kestävän Kehityksen toimintaohjelman Agenda2030 toteuttamiseen sekä Suomen omaan yhteiskuntasitoumukseen ”Suomi, jonka haluamme 2050”.

Luonto on samaan aikaan sekä rauhoittava että virkistävä tekijä, ja luonnossa oleskelu voi muun muassa edistää positiivista motivaatiota omaa työtä kohtaan. Työyhteisöstä huolehtiminen onkin täten entistä tärkeämpää, kun virkeät sekä motivoituneet työntekijät ovat yrityksen paras voimavara. Lisäksi jokainen työporukka kaipaa silloin tällöin ryhmähengen ja työssäjaksamisen tueksi virkistysaktiviteetteja – ja näitähän Ähtäri Zoolla on tarjota.

Kuten todettua, luonto ja luonnollisuus ovat hyvin vahvasti läsnä kaikessa Ähtäri Zoon ja Hotelli Mesikämmenen toiminnassa. Ähtäri Zoo tarjoaa eläimille luonnonmukaiset elinolosuhteet, ja vierailemalla eläinpuistossa vieras suojelee näiden elinolosuhteiden ylläpitämistä. Hotelli Mesikämmen taas tarjoaa majoittujalleen luonnonomaisen ympäristön, joka varmasti inspiroi asukasta monimuotoisuudellaan ja palveluillaan. Tervetuloa siis viettämään elämysrikkaita virkistyspäiviä Ähtäri Zoohon!

Vierailijan vinkit unohtumattomaan viikonloppuun 

 

”Kesäretki Ähtärin eläinpuistoon on tuttu juttu, mutta itseasiassa syksy on loistavaa aikaa käydä puistovierailulla. Kävimme viime viikonloppuna puolisoni kanssa syysretkellä Ähtärissä, ja haluan jakaa kokemuksiamme, miten syksyisestä eläinpuistoretkestä saa kaiken ilon irti. Tervetuloa mukaan matkalle!” 

Syksyinen eläinpuistokierros  

Heinäkuun helteiden jälkeen syksyinen retkisää tuntui erittäin raikkaalta ja houkuttelevalta. Pakkasimme reppuun mukaan villasukat, termoksellisen kaakaota sekä paketin makkaroita, jotka suunnittelimme paistavamme yhdellä eläinpuiston laavuista. Ähtäri Zoon pääsylipulla avautui pääsy kolmeen kohteeseen (Zoo, Farmi ja Pandatalo), ja halusimme tottakai nähdä näistä jokaisen. 

Aloitimme kierroksen Zoon puolelta. Ensimmäinen havainto syksyisestä eläinpuistosta oli se, että puistossa oli mukavan rauhallista. Suurimmat yleisömäärät olivat väistyneet syksyn myötä, ja puistossa sai liikkua kaikessa rauhassa omaa tahtia. Myös eläimet näyttivät virkistyneen viilenevän ilman myötä, ja tulivat usein uteliaana katselemaan vierailevia ihmisiä. 

Odotimme retkellä erityisesti suden ja lumileopardin näkemistä, ja onneksemme näimme molemmat vierailumme aikana. Lumileopardit olivat leikkisästi esillä, ja toinen niistä venytteli raukean kissamaisesti kävellessämme lähelle. Myös sudet jolkottelivat kaikessa rauhassa aitauksessaan ja tarkkailivat ohikulkevia ihmisiä. 

Noin puolessa välissä eläinpuistokierrosta löysimme mukavan näköisen laavun ja sytytimme tulen nuotiolla (varmistimme toki ensin, ettei metsäpalovaroitus ollut käynnissä). Paistoimme makkaraa ja nautimme kuumaa kaakaota tulen äärellä. Oli ihanaa fiilistellä syksyistä päivää ja kuunnella makkaran tirinää nuotiolla. 

Eläinopastus saukoista sekä vierailu Pandataloon

Jatkoimme nuotiotauon jälkeen puistokierrosta, ja ehdimme juuri sopivaan aikaan saukkoaitaukselle kuuntelemaan eläinopastusta saukoista. Eläinopastus oli erittäin mielenkiintoinen, ja opimme paljon uutta sen aikana.

Parasta oli tietenkin se, että saukot olivat ihan eri tavalla esillä hoitajan ollessa aitauksessa. Erityisesti opastusta seuranneet lapset olivat erittäin mielissään nähdessään saukot läheltä. Kaisla-saukko hyppi innokkaana hoitajan ympärillä ja yritti varastaa ämpäristä herkkupaloja itselleen. Myös Valtteri-saukko tuli esille hetken aristelun jälkeen, ja pääsimme näkemään saukot temmeltämässä yhdessä. 

Kokemus oli sellainen, jota voisimme suositella lähes jokaiselle eläinrakkaalle ihmiselle. Oli ihanaa katsella saukkojen touhuja lähietäisyydeltä. 

Eläinpuistokierrokselta siirryimme Farmin puolelle rapsuttelemaan lampaita, ja sieltä Pandataloon. Nautimme ihanat, pandakuvioiset kahvit Pandatalossa ja kävimme tervehtimässä isopandoja Lumia ja Pyryä. Myös Pandatalossa oli mukavan rauhallinen tunnelma, ja saimme katsella pandoja kaikessa rauhassa. 

Pandatalossa oli raukea meininki, kun toinen pandoista nukkui sympaattisen näköisesti selällään kädet pään yläpuolella tuhisten. Toinen pandakaveruksista taas katseli vierailijoita uteliaana korokkeelta käsin. 

Pandatalossa olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Kun katselimme leppoisia pandoja eksoottisten kasvien ympärillä, tuli olo kuin olisimme olleet ulkomailla. 

 

Majoitus Villa Ursuksessa karhuja katsellen

Yksi reissun odotetuista kohokohdista oli yöpyminen Hotelli Mesikämmenen Villa Ursuksessa. Villa Ursus on isoilla ikkunoilla varustettu mökki, josta aukeaa suora näkymä Ähtärin eläinpuiston karhuaitaukseen. Saimme katsella mökistä karhuja koko iltapäivän, ja pääsimme seuraamaan niiden temmellystä myös yöllä puiston ollessa muilta kävijöiltä kiinni. Villa Ursus oli juuri niin unohtumaton kokemus, kuin miltä se alunperin kuulostikin. 

Karhut olivat vierailun aikana hyvin aktiivisia, ja oli ihanaa makoilla sängyllä ja katsella karhuja ikkunan läpi pitkin iltaa. Todistimme muun muassa karhujen aamuruokinnan ennen puiston aukeamista, sekä näimme karhut leikkimässä karusellissa ja kiipeilemässä puissa milloin mitenkin päin. 

Oli mukavaa huomata, että Villa Ursuksen ikkuna on toiselta puolelta peililasia - mökistä näki ulos, mutta mökkiin ei nähnyt sisälle. Täysi rauha ja yksityisyys oli siis taattu vierailun aikana. Uskomme, että vierailu Villa Ursuksessa oli kokemuksena sellainen, mitä on vaikeaa löytää mistään muualta Suomesta. 

Villa Ursuksen pakettiin kuului eläinpuistokierros (kaikki kolme kohdetta), ilta- ja aamukylpylä sekä aamupala hotelli Mesikämmenessä. Lisäksi Villassa oli tarjolla tee, kahvi ja puuroaineksia sekä toimiva jääkaappi. Puitteet olivat mahtavat, ja karhujen näkeminen erilaisesta perspektiivistä teki vierailusta aivan unohtumattoman. 

Iltaretkeilyä ja livemusiikkia järven rannalla

Illalla kävimme kävelemässä Ähtärin luontopoluilla ja nautimme syksyisestä illasta. Ähtärissä on kivoja luontoreittejä, ja luonnosta pitävinä ihmisinä iltamme hurahtikin retkeilytunnelmissa. Luontoretkelle olisi voinut vuokrata myös esimerkiksi fatbikeja, joiden avulla olisi saanut vaihtelua perinteiseen kävelyretkeen. 

Tällä retkellä päädyimme kuitenkin liikkumaan kävellen. Ihailimme Ähtärin upeaa luontoa ja kuuntelimme luonnon ääniä kaikessa rauhassa. Päädyimme katselemaan upeaa auringonlaskua ja nauttimaan rauhallisesta tunnelmasta. 

Kun palasimme iltaretkeltämme, satuimme sopivasti Saunaravintola Kiulun rantaan kuuntelemaan Hotelli Mesikämmenestä kantautuvaa livemusiikkia. Oli ihanaa kuunnella järvellä kaikuvaa musiikkia ja fiilistellä syksyistä iltaa. 

Ravintola Kiulussa pistäytyminen olisi varmasti ollut ihana lisä iltaan, mutta aloimme olla sen verran väsyneitä aktiivisesta päivästä, että palasimme takaisin Villa Ursukseen nukkumaan.
Oli kuitenkin hauska huomata, että alueelta löytyy selvästi myös menevää iltaohjelmaa muiden aktiviteettien oheen. 

Hotelliaamupala ja kylpylässä rentoutumista

Aamulla kävimme Hotelli Mesikämmenessä aamupalalla, joka kuului majoitukseemme Villa Ursuksessa. Tarjolla oli oikein kattava hotelliaamupala, mistä löytyi jotain jokaiselle. Päätimme saapua aamiaiselle aikaisin puoli kahdeksalta aamulla, jotta ehdimme syödä ja käydä hotellin aamukylpylässä kaikessa rauhassa. 

Aamukylpylä suorastaan kruunasi reissun, ja syksyisen viikonlopun jälkeen oli ihanaa päästä hetkeksi saunaan ja porealtaaseen rentoutumaan. Kävimme myös uimassa hieman matkaa kuntouintialtaassa. Suurimman osan ajasta kuitenkin vietimme porealtaassa kuunnellen katon läpi kuuluvaa vienoista syyssateen ropinaa. Syksyistä tunnelmaa parhaimmillaan!

 

Urheilumahdollisuuksien Ähtäri

Vierailun aikana huomasimme, että Ähtärissä olisi helposti viihtynyt useammankin yön ilman, että tekeminen olisi loppunut kesken. Alueelta olisi löytynyt retkimaastojen ja vuokravälineiden lisäksi muun muassa padel-kenttä, keilarata ja kiipeilypuisto Flowpark. 

Erityisesti Flowparkissa olisi ollut todella mielenkiintoista pistäytyä, mikäli olisimme tajunneet varata enemmän aikaa reissulle. Oli rohkaisevaa huomata, että kiipeilypuistosta löytyi paljon ratoja eri vaikeusasteella. Näimme puistokierroksen aikana useita urheita lapsia ja aikuisia, jotka kiipeilivät eri korkeuksissa. Täytyypä varata enemmän aikaa ensi reissulle ja uskaltautua itsekin kiipeilemään!

Myös syksyinen fatbike-pyöräily olisi varmasti ollut unohtumaton kokemus. Puhuimme puolisoni kanssa siitä, kuinka ensi reissulla varaamme termoksen täyteen kahvia ja teemme hieman pidemmän luontoretken. Ähtäri onkin siitä ihanaa seutua, että on helppo lähteä virkistävälle retkelle milloin tahansa. 

Yksi asia on viime viikonlopun myötä varma: Ähtäriin on pakko tulla uudestaan!